Ravintoterapeutti ja urologi....

Viimeviikko oli taas tiivis ja "täynnä" kontrollia ja tutkintaa... jännitystäkin oli mielenpäällä yllinkyllin, mutta niin taas selvittiin, eikä mitään hälyttävää eikä uutta löytynyt ei urolokisista tutkimuksistakaan eikä ravintoterapeutinkaan tuomio ollut järisyttävä... lisää kehoitti kaloreita lisäämään ruokavalioon, toki terveellisessä muodossa. Urolokisissa tutkimuksissa ei ollu havaittavissa minkäänlaista viitettä normaalista poikkeavaan, eli hyvin menee, mutta menkööt :)

Paljon mietitytti ja suretti myös ystäväni Harrin kohtalo... tuttavuutemme oli lyhyt, mutta silti meistä kerkesi tulla hyvinkin "läheiset" ystävät ainakin tunnetasolla... yhdessä ehdimme "vierittää" niin ilon kuin epätoivonkin kyyneleitä. Tapasimme heinäkuussa jolloin Harri oli tutkimuksissa Meilahdessa ja toivoi saavansa apua tilanteeseensa ja olimme kolmannen huonekaverin kanssa Harrille ensimmäiset tuttavuudet, joille oli tehty keuhkojensiirto ja se tuntui hänestä täysin käsittämättömältä, että me siinä kykenimme kävelemään ja hengittämään ominavuin... hän ei siihen kyennyt. Loimme sen viikon aikana Harrille uskoa parempaan ja sanommekin ääneen, että vielä sinäkin jopa tulevana syksynä saat kokea saman... ja näin siinä kävikin, hän sai uudet keuhkot ja pääsi nauttimaan "vapaudesta" ja sai hengittää ilman tuskaa ja ahdistusta, mutta ikäväksi vain niin pienen hetken, kunnes kävi kuin kävi ja Harri menehtyi. Olisin niin toivonut, että hän olisi saanut olla keskuudessamme vielä pitkään ja olisimme vielä näneet toisemme. Tulen muistamaan hänet iloisena elämänhaluisena ystävänä.

Toivon voimia Harrin läheisille.