Mitään aavistamatta, uuden elämän alku...

24.7.2015  Olimme vaimoni ja koiramme kanssa tavanomaisella lenkillä, kävelimme hiljakseen välillä levähtäen ja kuvasimme uutta vasta valmistunutta ulkoilureittiä. Samalla ajattelimme, että on meillä mahtava "baana" missä aloitta joskus kuntoutuminen siirtoleikkauksen jälkeen.

Lenkin jälkeen pistimmä normaalisti saunan lämpiämään ja keittimmä iltakahvit. Katselimma kaikessa rauhassa televisiota, kello oli 20 yli kahdeksan, kun puhelin soi... näen puhelimesta että, koordinaattori soittaa Meilahden sairaalasta. Sydämmeni alkaa jyskyttämään rinnassa, vastasin peloissani puheluun. Koordinaattori kysyi, että mikä on vointi ja mitä teemme ? Vastasin, että vointi hyvä ja tässä juuri kahvistellaan ja odottellaan saunan lämpiämistä... koordinaattori kehoitti unohtamaan saunomisen ja että heillä olisi minulle sopivat keuhkot ja varmisti vielä, että olenko edelleen halukas siirtoon ? Olenhan minä vastasin tärisevällä äänellä.... Koordinaattori jatkoi... no nyt sitten pakkaatte laukut, tilaatte taksin ja lähdette tulemaan Meilahden sairaalaan hän lupasi soittaa vielä lisäohjeita kun olemme matkalla. 

Puhelun päätyttyä aloimme toimimaan... tilasin taksin siten, että se olisi tunnin päästä kotiovellani. Riitta alkoi pakata laukkuja ja minä soitin Äidilleni ja pyysin häntä tilamaan taksin ja tulemaan meille koiranvahdiksi, näin olimme etukäteen sopineet. Soitin myös lapsilleni, että lähtö leikkaukseen tuli...puhelujen jälkeen oli jo sen verran sekaisin, etten kyennyt enää järkevään toimintaan, mutta onneksi Riitta säilytti toimintakykynsä ja saimme kaiken tarvittavan mukaamme.

Tunnin päästä olimmekin jo matkalla kohti Meilahden sairaalaa. Matkan aikana ehti hyvin rauhottua ja miettiä tulevaa... Aamulla olimme sitten perillä Helsinkgissä ja menimme suoraan 10 osastolle jossa minut valmisteltiin leikkausta varten...tästä ajasta minulla ei ole paljon muistikuvia. Sitten tuli ilmoitus siirtoleikkauksen aloittamisesta ja minua lähdettiin siirtämään kohti leikkaus-salia... matkasta muistikuvaksi jäi ainoastaan hetki leikkausosaston ovella, kun ovi Riitan ja minun välillä sulkeutui ja jätimme toisillemme kaihoisat hyvästit...