Jorma ja Tarja Terentjeff

Jorma ja Tarja Terentjeff

On aika kiitoksen...

Elettiin kaiketi vuotta 1999, olin tuolloin töissä Oulun kaupungin ylläpitämässä Redi 64:ssä ja toimenkuvaani kuului myös, vanhempien valistus. Kiersin kouluissa kertomassa oppilaiden vanhemmille ja opettajille huumeiden vaaroista ja kuinka heidän tulisi suhtautua asiaan. Eräänä ”kohtalokkaana” iltana kuulijoiden joukossa olit sinä Tarja ja tuosta illasta taisi ystävyytemme saada alkuunsa ja sitä on kestänyt nyt jo lähes 20 vuotta.

Paljon on tuon illan jälkeen tapahtunut... tahdoitte tukea tekemääni työtä ja avustuksellanne saimme hankittua muunmuassa huumeseulan Redi 64:ään, josta oli mittaamattoman arvokas hyöty työssämme. Myöhemmin olitte myös perustamassa ja rahoittamassa Merimajakka ry:n perustamista, minkä Toiminnanjohtajana sain työskennellä. Ilman teidän panostusta ja mukanaoloa tuskin yhdistystä olisi koskaan perustettu. Yhdistyksen kautta sadat nuoret ja perheet ympäri Suomen, sai hoitoa ja tukea päihdeongelmiinsa.

Kiitän teitä, että olitte tuolloin mukana mahdollistamassa silloista unelmaani.

Vuonna 2006 sairauteni oli edennyt jo siihen pisteeseen, että en jaksanut enää antaa työlleni haluamaani panosta, joten väistyin ja jäin työkyvyyttömyys eläkkeelle. Tuolloin kohdalleni alettiin miettimään jo keuhkosiirron mahdollisuutta, mikä tulikin sitten aiheelliseksi jo pari vuotta myöhemmin 2008. Lääkärit tosin eväsivät minulta tuolloin tuon mahdollisuuden ja siitä sisuununeena aloitin silloin, oman taisteuni sairautta vastaan... aloin  parantamaan kuntoani liikunnan avulla ja asetin itselleni tavoitteita ja hain haasteita vammaisurheilun kautta... Ja kuinka ollakkaan olitte jälleen halukkaita tukemaan minua. Neljä vuotta kuntoni parani tasaiseen tahtiin, kunnes se romahti täysin kahden perättäisen keuhkokuumeen seurauksena 2012...  Tukenne ei päättynyt kuitenkaan, vaan myötäelitte tuskaani ja välititte näin henkistä tukea tuona vaikeana aikana.

Monien vaiheiden jälkeen, vuonna 2015 uskomaton unelmani ja haaveeni kuitenkin toteutui ja sain keuhkosiirron, vaiheessa kun jo omakin usko alkoi horjua... ilta jolloin lähdin vaimoni kanssa Helsinkiin kohti Meilahden sairaalaa, ilmoitin teille että nyt olemme  matkalla kohti keuhkosiirtoa.... Myötäelitte ja sananne jotka tuona yönä kirjoititte viestiin

 " tässä istumme sohvalla ja rukoilemme"  nuo sanat ovat piirtyneet ikuisesti mieleeni ja merkitsevät minulle enemmän kuin arvaattekaan...

Toivuttuani keuhkojen siirrosta, olen lähtenyt mukaan elinsiirron saaneiden urheilutoimintaan ja jälleen olette olleet tukenani...

En varmaan osaa enkä kykene riittävästi kiittämään teitä saamastani niin henkisestä, kuin aineellisesta tuestanne, mutta sydämmeni kiittää ja olette aina mukanani kaikkialla missä ikinä kuljenkin...

 

Kiitos Jorma ja Tarja