Juoksukoulussa...

Puolitoista kuukautta omaa "juoksukoulua" takana...

Kun aloitin juksuharjoittelut, tuntui minusta ettei tästä tule mitään. Yksinkertaisesti jalat eivät suostuneet ottamaan juksuaskeleita, tuntui että jalat eivät kuulu vartalooni. Ensimmäiset harjoituskerrat olivat jonkinlaista "koikkelehtimista" teki kipeää ja näytin varmaan hyvin koomilliselta radalla, mutta halu juosta sai minut jatkamaan... Päivä päivältä, viikko viikolta juoksu alkoi tuntua helpommalta ja rytmi alkoi pikkuhiljaa löytymään. Välissä jalat ja muu vartalo tuntui kuin oisi jyrän alle jäänyt, mutta toisaalta se tuntui hyvältä. Nyt juokseminen alkaa jo sujua, toki ei se vielä mitenkään näyttävää ole, mutta näillä mennään... eihän se voi helppoa ollakkaan, kun olen sairastanut lähes 40 vuotta. Nyt kun tunnen ensimmäistä kertaa olevani "terve", niin kyllä tuntuu hyvältä pistää töppöstä toisen eteen.

Tästä on hyvä jatkaa juoksukunnon rakentamista, kohti ensikesän Italian EM-kisoja. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi juossa kisoissa kaksi matkaa 4000 ja 1500 metriä. Tavoite on ehkä kova, mutta tavoitteita pitää olla... Nyt jatkan talven ajan sinnikkäästi ja suunnitelmallisesti "juoksukouluani"  ja katsotaan mihin se riittää, mukavaa tämä kuitenkin on ja minä nautin jokaisesta hetkestä ja siitä että vihdoinkin kykenen juoksemaan... Otan ehkä talven mittaan vielä kuulantyönnön ohjelmaani, mutta ensin opettelen juoksemaan.