Olihan se...

Olihan se säpinää... Perjantaina silmäleikkaus, maanantaina verikokeet, tiistaina infulenssarokote, keskiviikkona tt-kuvaus ja tänään odottelen verikokeiden ja tt-kuvauksen tuloksia. Silmäleikkauksen jälkeiset kolme päivää oli yhtä lääkitsemistä... 5x päivässä tipat ja 5x päivässä lääkkeet, tuntui että väliin ei muuta mahtunutkaan. Tiistaina hiukan jo helpotti, kun silmätippoja ei tarvitse laittaa, kuin 2x päivässä. Kaiken tämä "myllerryksen" keskellä unohdin täysin, että minulla oli Tiistaina aika tt-kuvaukseen, onnekseni sain uuden ajan jo Keskiviikko aamulle.Tiistai iltana kävin ottamassa terveyskeskuksessa infulenssapiikin. Keskiviikko aamuna olikin sitten jo kuudelta herätys ja seitsemäksi sairaalaan.. aamu alkoikin tuskallisesti, sairaanhoitajat eivät millään meinanneet saada kanylia laitettua... siihen vaadittiin neljä sairaanhoitajaa ja 12 pistosyritystä, kunnes viimein löysivät suonen ja saivat tipan vetämään.Nyt on sitten käsivarret kipeinä muutaman päivän. Tänään odottelen sitten lääkärin soittoa, jotta kuulen onko rautalääkitys saanut hemoglobini nousemaan, ainakin jotenkin tuntuu siltä, että happi olisi alkanut verisoluissa kulkemaan...ainakin lenkillä liikkuminen on tullut kevyemmäksi. Lisäksi saan tänään kuulla eilisen tt-kuvauksen tulokset... toivottavasti mitään ei löydy. TT-kuvauksellahan etsitään selitystä huonoihin veriarvoihini ja jos sieltä selitys löytyy, niin se taitaa tarkoittaa samalla jotain ikävää ja sitähän minä en nyt mielellään haluaisi kuulla. No ei pitäisi mennä asioiden edelle, edes ajatuksissa. Näkökyky ainakin on parantunut edelleen lähinäkö on jo loistava ja kaukonäkö paranee päivä päivältä... voi sitä väriloistoa minkä olen saanut jo kohdata leikkauksen jälkeen. Nyt lähden aamulenkille Miron kanssa... ulkona on pieni parin asteen pakkanen ja eilen satanut ensilumi on edelleen maassa. Olkaahan kuulolla... huomenna kuulette mitä lääkäri tuumas tuloksista. Nyt siis reippain askelin ja hyvillä mielin ulkoilemaan :)