Ensimmäinen vuosi...

Tänään on aihetta iloon ja juhlaan... nimittäin on kulunut vuosi siirrosta. Vuosi on mennyt kaikkinensa äärimmäisen hyvin, yhtään hyljintäreaktiota ei ole ollut, mikä on aivan mahtavaa... ihan ongelmitta en toki selvinnyt... kolme kertaa tarvitsin sairaalahoitoa tulehduksien johdosta ja kaksi viimeistä oli hiukan vakavampia, kun valkosolut katosivat kokonaan, etenkin toinen näistä joka eteni ihan verenmyrkytykseen asti. Molemmilla kerroilla olin Helsingissä Meilahden sairaalassa eristettynä ja kiitos hyvän ja tehokkaan hoidon selvisin niistä. Muuten vuosi on ollut aivan mahtavaa aikaa... olen kertakaikkiaan saanut kokea jotain uskomatonta, jokainen päivä on tuntunut lahjalta... on se vain niin suuri asia ja tunne kun pystyy hengittämään vapaasti, ilman tuskaa ja pelkoa. 

Jos ennen siirtoa rukoilin ja toivoin ihmettä, niin nyt rukoilen ja kiitän ihmeestä, sillä ihmehän tämä kohdallani oli... Kiitän myös lahjan antajaa sekä hänen omaisia, olette aina luonani ja läsnä kaikessa mitä teen, tai minne meen...kiitän myös kirurgi Pekka Hämmäistä, ilman häntä tuskin siirto olisi tuskin koskaan toteutunut... kiitos kuuluu myös rakkalle vaimolleni, joka seisoi rinnallani kaikkein vaikeimpinakin hetkinä ja kiitokset ansaitsevat myös läiheiset ihmiset ja ystävät siitä tuesta jonka olen teiltä saanut ennen ja jälkeen siirron. Toivon, että mahdollisimman moni saisivat kokea tämän saman... päällinmäisinä mielessäni ja ajatuksissani ovat Eija ja Harri, jotka odottavat sopivan siirrännäisen löytymistä sekä Reino joka odottaa ja toivoo pääsevänsä siirtolistalle. Tästä minun on hyvä jatkaa kohti tulevaa...